tuolla jatkuu^^--> http://bubblebelz.livejournal.com/

Ei, siipeni eivät toimineet.

Ne eivät avautuneet normaalisti.

Katsoin kauhuissani lähestyvien kerrostalojen kattoja

ja mietin miten selviän ilman siipiäni.

Siipeni olivat tehdyt ihostasi,

sulat hiuksistasi,

luut sinun luistasi,

niiden sisältö piti vertasi vankinaan.

Nyt ne olivat kadonneet,

voimattomat,

niin kuin sinäkin.

Hapuilin ilmaa käsilläni,

ja haukoin henkeäni.

Perhoset.

Ne yrittivät ottaa minut kiinni,

mutta ne olivat liian heikkoja.

Niin kuin sinäkin silloin.

Lähestyvä maa,

ilmavirta hiuksissani.

Pilasin kauneuteni itkemällä,

kätkemällä kasvoni,

tuntematta tuskaa,

kun maa tuli liian nopeasti vastaan.

 

Tuntuu vain, ettet ollutkaan niin yhdentekevä kun luulin. Emme osanneet keskustella oikein, tuntematta vierasta oloa ympärillämme. Se kaarsi lävitsemme, laittoi pahat sanat suihimme, sai meidät kiroamaan toisen. Minun olisi pitänyt varautua, minähän tunsin sinut. Esitin sinulle, joten en voi ikinä sanoa sinun tuntevan minua. Toivoin sinun välittävän, kerroin sinulle. Kun lopulta sen tein, huomasin, että sanani olivat olleet sinulle yhdentekeviä. Loukkasit minua pahemmin, koska pelotin sinua. Olin hullu, en kuulunut maailmaasi. Lasia minä olen vain, sinun pitäisi nähdä lävitseni. Tuntea ajatukseni, paljastaan oikeat tunteeni sinua kohtaan. Vaikka olit ensin vain se, aloit olemaan jo se parhain minulle. Hakeuduit muiden seuraan, vaikka huusin sinulle, ettet saa jättää noin. Pidin itseäni lapsellisena kun en heti kertonut. Nyt kadun kun en edes avannut suutani. Nöyristelin katseesi edessä, ohitin sinut kuin vuodenajat.

Niin, juuri sinä. Sinä annoit minun pudota.

Ääh, kauheahirveä kiire, ja kauheahirveä tarve päivittää. Olen _niin_ pahoillani kun en ole jaksanu/pystynyt päivittämään tätäkään surkeaa blogintapaista. No ei auta valittaa, eihän tätä kuitenkaan kukaan lue, sillä en ole vielä edes päässyt vauhtiin, njähnjäh.

Arrarr, piti käydä tänään aamulla suihkussa, mutta enkös sitten nukkunut yhteen asti. -__-' En vain osaa pitää aikataulusta ikinä kiinni. Tekisi mieli rauhoittua, suorittaa ihana rentoutumisrituaali omassa huoneessa, mutta ei vain pysty. Ajattelen koko ajan vain sitä kuinka auttamattoman ruma olen. Lauantaina oli disko, joka oli karmea pettymys. Nuokkarin järjestämät diskot ovatkin aina olleet huonoja. Mutta silti luulin, että olisi erilainen meininki kun koulussa joka päivä. Eli oli meneillään Täydellisten palvontahetki. Täydelliset ovat juuri täydelliset jotka koulussamme liikkuvat. Täydellisiin kuuluu kolme tyttöä, jotka ovat kauniita ja lahjakkaita kaikessa. Myös pojat kuolaavat Täydellisiä. Kolmen tytön lisäksi heidän kaveripiiriinsä kuuluu yksi, joka on kaunis ja lahjakas, mutta vähän vähemmän kuin muut. Tämä heppu pääsee Täydellisten kaveripiiriin pian, olen varma siitä. Sitten kuuluu myös parin Täydellisen jäsenen kamu, joka on rumempi kuin he, ja erittäin outo. (Lyö ihmisiä, käyttäytyy ei-niin-hillitysti) Sitten ensimmäiseksi mainitun bestis, joka on säälittävin koko meidän luokaltamme. Ja ärsyttävin. Ja sitten olen minä, ja minähän en ole mitään. Eli Täydelliset - ne kolme tyttöä istuskelivat diskon sohvilla, ja olivat laittaneet viehätysvoimansa täysillä päälle. No olin siellä hieman tukevahkon ystäväni kanssa istumassa muilla sohvilla, ja katselemassa kuinka vitosen tytöt yrittivät poikien kanssa miellyttää mahdollisimman paljon Täydellisiä. Niin tapahtuu koko ajan koulussakin, ja se masentaa minua enemmän kuin mikään muu ikinä on masentanut. D': Siksi diskosta poistuessani vollotin ihan kybällä.

Eli joka ilta iskee pakonomainen tarve tehdä tälle rumuudelle jotakin. Ihan mitä vaan. Yritän kuntoilla, tanssia, mitä vaan, kunhan vain laihtuisin. Minulla on ns. 'ihastus' eri koulusta, ja menen samaan kouluun kuin hän ensi vuonna. Haluan olla kaunis ja Täydellisiin kuuluva siihen mennessä. Mutta eihän se näin onnistu. Joka ilta kun en jaksa enää millään tehdä vatsarutistuksia, tai tanssia, tai kuntoilla muuten, mietin, että sitten kesällä laihdutan. Mutta joka ainoa arkipäivä masentaa minua niin, että haluan aloittaa jo nyt. Epämääräisen syysmasennuksen johdosta en millään vain jaksa. Juuri ja juuri saan läksyt tehtyä ja raahauduttua sänkyyn. Tunnen itseni niin heikoksi.

XXX Dra~

Ehkäpä en osannut auttaa. Ei minua ole luotu tänne. Haluan pois. En pysty selittämään niitä katseita, joita muut silmiini iskevät. En pysty kertomaan vaikka minuun sattuu. Tahdon lähteä, en jätä mitään jälkeeni. Vaikka ilmaan jäisikin valtava suru. Tiedä, olen iloinen.

Olen väärässä jatkuvasti. Enkö vain osaa? En jaksa innostua, vaikka muut kannustavatkin. Ehkäpä... Tämä on vain teiniangstia.

Enkä tainnut kertoa, että tämä päivittyy hiljalleen? En tainnut, mutta nyt tiedätte. En ehdi, en jaksa, enkä halua. Tai haluaisin, mutta en vain tahdo. Äh, antaa olla.

 

Lauantaina kävin parhaan ystäväni Nannan kanssa kaupoilla. Kävimme tietenkin sekoilemassa erotiikkaliikkeessa, jossa päädyttiin ostamaan pari vibraa. (Take that my honeys!) Kävimme tietenkin perinteisen dildosodankin, jonka keskeytti kylläkin erittäin pahis myyjä. Terveisiä hänelle. ;DD Nanna kuitenkin ilkeästi varasti ruoskan ja käsiraudat, aika pukki. Kävimme sitten tietenkin vaatekaupoissa ihmettelemässä todella kalliita vaatteita, ja sitten kuitenkin heräteostoksilla olimme myös. Sain itse ihanan takin ja erittäin kalliit kengät. <3 Olimme käyneet kaikissa vaatekaupoissa, joten menimme Rossoon syömään, ja datailemaan Nannan koneella. Sitten kävimme lelukaupassa ostamassa toisillemme pehmolelut. Aivan mahdottoman ihana päivä.

 

Tänään en sitten mitään tehnyt. Olin vain omalla veneellämme jynssäämässä kaikkia maailman virheitä pois. Oikeastaan hiomassa, mutta ketä nyt oikeasti kiinnostaa. Sain myös tänään hyvissä ajoin läksyt tehtyä, joten olen voitolla, wohoo.

Pitkästä aikaa viikonloppu oli jossain määrin kiva. Yleensä angstaan viikonloput läpi. Ei sitä enää, pyritään positiivisuuteen!

 

XXX Dra~